Sivistysliberaali Helsinki pitää jokaisen mukana

“Naapurustomutsit” Helsinkiin – Yhteisöjen tukemisella parempaa maahanmuuttajien kotoutumista

Tukholmassa on stadsdelsmammor, Berliinissä kiezmütter. Kyseessä on hanke, jossa maahanmuuttajataustaiset naiset tukevat muita maahanmuuttajanaisia integroitumaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan. He tarjoavat tietoa yhteiskunnan toiminnasta, auttavat käytännön asioissa ja järjestävät sosiaalisia aktiviteetteja omilla asuinalueillaan.

Koulutetut “naapurustomutsit” tarjoavat henkilökohtaista tukea ja neuvontaa muille naisille omassa asuinalueessaan, mikä auttaa heitä ymmärtämään yhteiskunnan toimintaa ja löytämään tarvittavia palveluita. Näin edistetään osallistujien sosiaalisten ja ammatillisten verkostojen laajentumista, mikä voi johtaa parempiin työllistymismahdollisuuksiin ja aktiivisempaan osallistumiseen yhteiskuntaan. ​

Mitä jos vahvistaisimme samaa ajattelumallia myös Helsingissä? Emme näkisi integraatiota asiana, jonka “me” kohdistamme “heihin” vaan yhteistyössä, yhteisöjä voimistaen ja heidän osaamistaan hyödyntäen.

Lisää opiskelupaikkoja Helsinkiin

Suomalaisten nuorten koulutustaso on laskenut OECD-maiden keskitason alapuolelle. Jäämme EU:ssa jälkeen.

Siksi tarvitsemme lisää korkeakoulujen aloituspaikkoja ja panostuksia koulutukseen. Erityisesti Helsingissä ja Uudellamaalla aloituspaikkojen lisäämiselle on huutava tarve. Meillä tuhannet nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa joka vuosi, mikä hidastaa nuorten siirtymistä toivomansa alan töihin. 

Helsingissä aloituspaikkojen tarjonnan ja kysynnän välinen kuilu on päässyt 2000-luvun aikana retkahtamaan suureksi. Tämän takia Helsingin korkeakouluihin tarvitaan lisää opiskelupaikkoja sekä tätä tukevat resurssit. Näin myös helsinkiläisillä nuorilla on mahdollisuus opiskella kotikaupungissaan.

Kuva: Ethan Hu

Helsingin palvelut ottavat huomioon moninaiset perheet

Vaalikoneissa Pride-liputus kerää huomion, koska se on sopivan yksinkertainen kysymys, jolla erotella ehdokkaiden näkemyksiä. Varsin moni ehdokas näemmä “kyllä kannattaa tasa-arvoa”, mutta aivan pelkästään liputusteknisistä syistä näkee Pride-liputuksen epäsopivaksi. Uskoo ken tahtoo.

Mä näen, että liputus on vähintä mitä voimme tehdä. Meillä riittää silti vielä työsarkaa, että kaupungin palveluissa kohtaamme ihmisten, perheiden ja elämäntilanteiden monimuotoisuuden entistä paremmin. Puhuttiin sitten sateenkaariperheistä tai vaikkapa sijaisperheistä, uusperheistä tai kahden kulttuurin perheistä. Helsingissä on tehty jo paljon mahtavaa työtä, mutta sen pitää jatkua.

Lapsen tilanteen huomioiminen ei ole mitään “ideologiaa” vaan ihan lapsen edun ajamista. Lapsella voi olla monta kotia, erilaisia turvallisia aikuisia ympärillään. Esimerkiksi vuoroasumistilanteissa lapsen arkea voidaan auttaa huomioimalla aivan jokainen lapselle merkityksellinen aikuinen.

Perheissä on monenlaisia vanhempia monenlaisissa rooleissa ja esimerkiksi vanhemmilla voi olla monenlaisia sukupuoli-identiteettejä. Olisikin tärkeä ottaa huomioon perheiden toiveet esimerkiksi sen suhteen mitä sanoja perheenjäsenistä käytetään.

 Erityisesti tukea kaipaavat sateenkaarinuoret. Monella heistä on valitettavasti kokemusta siitä, kun seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti sivuutetaan palveluissa.

Kaikille helsinkiläisille nuorille ensimmäinen työpaikka

Tiedämme kaikki, että ensimmäisen työpaikan kynnys on usein se kaikista korkein. Viime vuosina työpaikat ovat enemmän ja enemmän kiven alla, minkä takia nuoren on vaikea saada työkokemusta. Myös kesätyöpaikkojen määrä on laskenut.

Kaupungin tuleekin toimia aktiivisesti, jotta jokaiselle helsinkiläiselle nuorelle taustasta riippumatta saataisiin ensimmäisiä työkokemuksia. Voisimmeko jatkokehittää nykyistä kesäseteliä pidemmälle?

Poistetaan varhaiskasvatusmaksut

Helsingissä peritään varhaiskasvatuksessa kuukausimaksua, joka määräytyy perheen koon, palvelutarpeen sekä tulojen mukaan. Kokoaikainen maksu on kuukaudessa enintään 311 € nuorimmasta ja 124 € toiseksi nuorimmasta varhaiskasvatuksessa olevasta lapsesta.

Maksut ovat varhaiskasvatuksen rahoituksen kannalta vähäinen erä, mutta sitäkin merkittävämpi perheille, jotka ovat viime vuosina kärsineet inflaation aiheuttamasta ostovoimakriisistä. Varhaiskasvatusmaksujen poisto olisi perhemyönteistä politiikkaa ja Helsingin osoitus siitä, että kaupunki on hyvä paikka myös pienten lasten perheille. Maksujen poisto toisi myös joustoa vanhempien elämään.

Tärkeintä toki on, että varhaiskasvatus on laadukasta ja riittävän resursoitua ja päiväkotipaikka löytyy kätevästi läheltä kotia.